San Remo, unohdettu virstanpylväs.

Pekka Sartola

San Remo: Unohdettu virstanpylväs Israelin historiassa.

Kuinka rauha ja sovinto voidaan saada tunnustamatta perustavaa laatua olevat historialliset ja oikeudelliset tosiasiat?

Kirjoitus pohjautuu Solomon Benzimran Jerusalem Postissa 26.4.2015 julkaisemaan artikkeliin,

sitä on täydennetty ja kartat lisätty kirjoittajan toimesta.

Yhdeksänkymmentäviisi vuotta sitten, pääministerit, suurlähettiläät ja useat

muut korkea-arvoiset henkilöt Euroopasta, Amerikasta sekä Japanista tapasivat

Italian Rivieralla. Toimittajat raportoivat tulevasta San Remon Rauhan

Konferenssista ja suurista odotuksista, joita kansainvälisellä yhteisöllä oli

tapahtumasta vain vuosi sen jälkeen, kun Pariisin Rauhan Konferenssi oli

laatinut Euroopan poliittisen kartan ensimmäisen maailmansodan päätyttyä.

Sunnuntaina huhtikuun 25. päivänä 1920 liittoutuneiden valtioiden Ylin Neuvosto (Iso-Britannian, Ranska, Italia, Japani ja Yhdysvallat tämän ollessa tarkkailijana) hyväksyi San Remo Päätöksen - 500:n sanan pituisen asiakirjan, joka määritteli poliittisen kartan Lähi-Idässä Ottomaanien Valtakunnan luhistuttua.

Päätös johti kolmen Mandaatin perustamiseen, kuten Kansainliiton vuoden 1919 Peruskirjan Artiklassa 22 määriteltiin. Tulevaisuuden valtiot Syyria-Libanon ja Iraq syntyivät kahdesta mandaatista ja niistä tuli Arabivaltioita. Mutta kolmannesta mandaatista Liittoutuneiden maiden Ylin Neuvosto tunnusti: "juutalaisten historiallisen siteen Palestiinaan ja perusteet heidän kansankodin perustamiselle tuohon maahan" samaan aikaan turvaten ei-juutalaisten asukkaiden "siviili ja uskonnolliset oikeudet ".

kartta 1920

Britit rajoittivat kuitenkin juutalaisen kansankodin maantieteellisen alueen Palestiinassa Jordanjoesta länteen ja antoivat itäisen osan Palestiinasta asteittain Hasemiittien hallittavaksi. Alueen laajentuminen itään mahdollisti tuolloin Trans-Jordanian Kuningaskunnan synnyn, ja myöhemmin uudelleen nimetyn Jordanian synnyn vuonna 1950.

kartta 1922

San Remon Konferenssin tärkeyttä Palestiinan suhteen ei voida yliarvioida:

Ensimmäistä kertaa historiassa Palestiinasta tuli oikeudellinen ja poliittinen

kokonaisuus; Juutalaiset tunnustettiin Palestiinassa Britannian takaaman

hallinnon kansallisina edunsaajina mandaatin voimassaolon ajaksi - se oli

"sivilisaation pyhä hallinto" kuten Kansainliiton peruskirjassa todettiin.

Vuoden 1917 Balfourin Julistus - joka "puolusti " juutalaisen kansankodin

perustamista Palestiinaan, oli pantava täytäntöön ja siten siitä tuli sitova

kansainvälisen oikeuden mukaan; Palestiinan suvereniteetti oli siten

kansainvälisoikeudellisesti annettun juutalaisille, vaikkakin se sai odottaa,

kunnes Brittien mandaatti päättyi virallisesti 14. 5.1948.

San Remo Päätöksen ehdot sisältyivät Sèvres Sopimukseensäilyen muuttumattomina Lausannen Sopimuksen vuonna 1923 tapahtuneeseen lopulliseen ratifioitiin asti. Arabit saivat yhtäläiset kansalliset oikeudet kaikkialla muilla Lähi-Idän alueilla, siis - yli 96 % :in Ottomaanien aikaisemmin hallitsemasta alueesta.

San Remon Konferenssia pidettiin historiallisena virstanpylväänä. Sitä juhlittiin kaikkialla maailmassa kymmenien tuhansien ihmisten marssiessa Lontoossa, New Yorkissa ja Torontossa. Palestiinan arabit, joita johti Jerusalemin Mufti Hajj Amin el-Husseini, vastustivat juutalaisten kansankotia, oli se sitten missä muodossa hyvänsä. Ensimmäiset juutalaisvastaiset mielenosoitukset olivat Jaffassa juuri ennen San Remon Konferenssin kokoontumista - kuin arabien väkivaltaisen vastustamisen edelläkävijänä uhaten Israelin olemassaoloa tähän päivään asti.

Kun käsite "miehitys" juurtui, siitä tuli pian "laiton miehitys", sitten "raaka sorto" ja lopulta "rotusyrjintä".

Samaan aikaan kun Lähi-Idän rauhanprosessi on jatkunut jo yli kaksi vuosikymmentä, on ällistyttävää, että San Remo ja sitä seuraavaa Palestiinan Mandaattia tuskin mainitaan. Onko se tarkoituksellista? Onko se pelkkä vahinko? Kuinka voitaisiin saada rauha ja sovinto tunnustamatta perustavaa laatua olevat historialliset ja oikeudelliset tosiasiat?

Lähi-Idän diplomatia on usein nojautunut "rakentavaan" epäselvyyteen, siis Henry Kissingerin aikaisemmin luoma menettely, joka pitää vuoropuhelua avoimena ja välttää keskustelemasta tärkeimmistä ongelmista. Rauhanprosessissa tämä epäselvyys ei ole tuottanut milloinkaan todellisia ja rakentavia tuloksia. Päinvastoin, vääristelyt ja valheet kasaantuvat alkujaan epäselvän "rauhaan maata vastaan " käsitteen ylle.

Kun käsite "miehitys" juurtui, niin pian siitä tuli "laiton miehitys", ja sitten "raaka sorto" ja lopulta "rotusyrjintä", mikä on puolestaan ihmisoikeusrikos kansainvälisen oikeuden mukaan. Kun kerran vääristynyt kieli kuvailee vääristynyt todellisuutta ja vääristely leviää, ajatuksesta tulee vääristynyt, joten mikä tahansa, hyvääkin tarkoittava teko on tuomittu epäonnistumaan.

San Remon Konferenssin muiston kunnioittamisen pitäisi olla enemmän kuin sen pelkkä muistaminen. Se velvoittaa meitä tarkastelemaan vuonna 1920 tehtyä laillisesti velvoittavaa päätöstä ja varmistamaan, että emme ylläpidä yhteen sopimatonta asetelmaa siinä tapauksessa, kun poliittinen tarkoituksenmukaisuus on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden takaamien kiistattomien oikeuksien kanssa, nimittäin juutalaisten oikeuksista esi-isien maahan. Ei ole ihme, että Palestiinan itsehallinto (PA) - pyrkiessään eliminoimaan "Sionistien yhteisön", kuten PLO:n peruskirjassa lausutaan - ei hyväksy San Remon päätöksen ehtoja, joita se pitää "Sionistien jengin" luomina katastrofin juurina.

Todellisuudessa San Remon päätöslauselma ja sitä seuraavat Palestiinan Mandaatin ehdot vastaavat jokaisen 52 Kansainliiton jäsenvaltion jäsenen hyväksymän ja täytäntöön paneman sopimuksen ehtoja vuodelta 1925, johon sopimukseen myös Yhdysvallat sitoutui Ison-Britannian kanssa tekemän erillisen sopimuksen johdosta. Puhuttaessa "Länsirannan miehityksestä" ja "laittomasta asuttamisesta" - mitä tapahtuu lähes päivittäin Palestiinan arabien ja heidän kannattajiensa keskuudessa - olisi tärkeää muistaa, että tämä alue, kuten muu osa Israelia, on laillisesti annettu juutalaisille vuonna 1920, vahvistettu uudelleen 24.7.1922 ja siten kansainvälinen oikeus takaa juutalaisille alueen omistusoikeuden ja jota omistusoikeutta ei ole heiltä koskaan peruttu. Minkä tahansa pysyvään rauhaan tähtäävän pyrkimyksen täytyy perustua näihin seikkoihin.

San Remo merkitsee pisimmän siirtomaavalta-ajan päättymistä. Noin1850 vuotta kestäneen vieraiden valtojen (roomalaiset, bysanttilaiset, persialaiset, arabit, ristiretkeläiset, mamelukit ja ottomaanit) toinen toisensa jälkeen harjoittaman miehityksen, sorron ja karkotuksen jälkeen Israelin kansa syntyi uudelleen huhtikuussa 1920, valmistellen tietä Israelin valtion itsenäisyysjulistukselle 28 vuotta myöhemmin. Tätä vieraan vallan alta vapautumista täytyisi juhlia normaalisti kaikissa edistyksellisen yläluokan keskuudessa, joka on perinteisesti tukenut jokaista kansallista vapausliikettä. Mutta niin se ei ole, syystä joka uhmaa todellista syytä.

Kartta Map for Palestine 1947

1947 - UN Resolution 181 (Partition Plan) November 29, 1947

UN General Assembly Resolution 181
(Partition Plan)

United Nations General Assembly Resolution 181 called for the partition of the British-ruled Palestine Mandate into a Jewish state and an Arab state. It was approved on November 29, 1947 with 33 votes in favor, 13 against, 10 abstentions and one absent (see list at end of document). The resolution was accepted by the Jews in Palestine, yet rejected by the Arabs in Palestine and the Arab states.

1947 - YK:n Yleiskokouksen Päätöslauselma 181 (Jakosuunnitelma) Marraskuun 29.1947

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselma 181 kutsuu jakamaan Brittien hallinnoiman Palestiinan Mandaatin sekä juutalaisvaltioksi että Arabivaltioksi. Se hyväksyttiin Marraskuun 29. 1947 äänin 33 puolesta 13 vastaan, 10:n pidättäydyttyä äänestämästä (katso listaa dokumentin lopussa). Päätöslauselma hyväksyttiin Palestiinan Juutalaisneuvoston toimesta, mutta hylättiin kuitenkin sekä Palestiinan arabien että Arabivaltioiden puolelta. (Olisi astunut voimaan mikäli molemmat osapuolet olisivat hyväksyneet jakosuunnitelman, kirj.huom. San Remon päätöslauselmat, jotka liitettiin sisällöllisesti YK:N Peruskirjaan, jäivät siten voimaan edelleen).


Kartta Map Palestine 2001. Palestiinalaisten käsitys YK:n jakosuunnitelmasta ja alueen nykyisestä maantiedosta.


 

Siirry sivun alkuun